Afgaaninvinttikoira Snuppy on ensimmäinen kloonattu koira

14.8.2005

Kaleva 12.8.2005

Vuokko Pentzin kirjoitti ansiokkaan artikkelin sanomalehti Kalevassa afgaaninvinttikoiran kloonauksesta. Oheinen lehtileike on tuon kirjoituksen esittelyosa.

Kloonaus tarkoittaa yleiskielellä tarkoituksellisesti tehtyä perimältään identtistä kopiota jostakin elollisesta luontokappaleesta. Ihmisillä luonnollisesti syntyneitä “klooneja” ovat identtiset kaksoset. Ensimmäinen eläimen kloonaus onnistui Kiinassa jo vuonna 1963, jolloin tutkijat kloonasivat karpin, sikäläisille tärkeän kalalajin. Ensimmäinen kloonattu nisäkäs oli Dolly-lammas, joka syntyi Englannissa vuonna 1996. Rhesusapinan kloonaus onnistui vuonna 2000.  Ihmisen kloonauksesta on kohuttu jo monesti, mutta näyttöä sen onnistumisesta ei ole.

Kloonaus tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että elävän eläimen normaalin solun, tässä tapauksessa afgaanin ihosolun, tuma siirretään munasoluun, jonka oma tuma on aiemmin poistettu. Luovuttajan tuma sisältää solun perimän eli kaiken sen geneettisen informaation, mikä tarvitaan uuden yksilön syntymiseen. Normaalisti perimästä puolet tulee isältä ja puolet emältä. Nyt käytetyn solun tuman perimä tulee kokonaisuudessaan luovuttajalta (eli tässä tapauksessa afgaani-isältä), jolloin saadaan perimältään isän kanssa identtinen yksilö. Luovuttajan solun sisäistä muuta massaa ei siirretä. Tämä uudella tumalla varustettu munasolu siirretään sopivan nartun kohtuun siinä toivossa, että se alkaisi kehittyä uudeksi eläinyksilöksi.

Nisäkkäiden kloonaus on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Korealainen tutkimusryhmä käytti yli 1000 munasolua, jotka oli kerätty yli sadasta koirasta. Näistä vain kolme päätyi tiineyteen: yksi meni kesken, toinen pentu syntyi mutta kuoli keuhko-ongelmiin, kolmas on nyt sitten tämä kuuluisa black&tan -värinen urosafgaani, jolle on annettu nimi Snuppy (Seoul National University Puppy). Tehtävän vaikeutta kuvaa se, että eräs kalifornialainen laboratorio on yrittänyt kloonata koiran yli 7 vuotta, käyttäen tutkimukseen lähes 20 miljoonaa dollaria, siinä onnistumatta. Korealaisilta kului rahaa yli miljoona dollaria. Kloonausmenetelmä oli sama kuin Dolly-lampaalla.

Kloonauksen etiikka ja käytännön sovellutukset

Korealainen tutkimusryhmä perusteli kloonausta sillä, että sen avulla on tarkoitus tutkia ihmisten sairauksien syntyä ja uusia hoitomuotoja. Tällä koirayksilöllä ei vielä ole mitään merkitystä näin kaukaisille tavoitteille, mutta koira on nyt onnisttu kloonaamaan.

Eläinten kloonaus on aiheuttanut melkoisia eettisiä ongelmia. Epäonnistumisten tuloksena on syntynyt epämuodostuneita ja muuten viallisia yksilöitä. Toisaalta on huomattu, että kloonattujen eläinten solut ovat vanhentuneet tavanomaista nopeammin. Seitsemän vuotiaana virusinfektioon kuollut Dolly-lammaskin kärsi vakavista raajojen nivelrikoista jo kuusi vuotiaana, mikä oli harvinaista tuon ikäisillä lampailla yleisesti. Miksi Dolly kuoli virusinfektioon, on myös aiheellinen kysymys, sillä lampaan normaali elinikä on huomattavasti korkeampi? Solujen vanhenemisen mekanismi on vielä sangen tuntematon. Kloonauksessa ei siirretä solun sisäistä ns. mitokondrionaalista DNA:ta, koska sitä ei pidetä merkityksellisenä. Olisiko sillä merkitystä solun ikääntymisessä? Lisääntymisbiologiassa ja solujen elinprosesseissa on vielä paljon kysymyksiä, joihin tiede ei ole löytänyt vastauksia.

Kantasolujen tuottaminen

Kloonaukseen liittyvä merkittävämpi tutkimusosio on kantasolututkimus, jossa kloonaamalla tuotetun solun annetaan kehittyä tiettyyn vaiheeseen. Myöhemmin näillä erikoistuneilla soluilla voidaan ehkä hoitaa esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavia potilaita. Kyse on ihmisen kantasolujen kloonaamisesta ja käytöstä hoitoihin solumuodossa.

Snuppyn tulevaisuuus

Ensimmäisen kloonatun koiran rotu on sattumalta ollut tarjolla. Tokko rodulla itsellään on ollut mitään merkitystä itse tutkimukselle. Afgaanimaailmalle se varmasti oli yllätys, vaikka tiedetäänkin, että Koreassa on afgaaneita. Korealla kun ei muuten ole mikään erityinen maine koiraharrastusmaana. Se on tullut enemmänkin kuuluisaksi siitä, että ravintoloissa tarjoillaan edelleen koiran lihasta tehtyä ruokaa.

Snuppy on koe-eläin, jonka kehitystä tullaan toivottavasti seuraamaan tarkoin. Se, minkälaista elämää se muuten viettää Koreassa, on kysymysmerkki.  Koiranjalostuksellisesti tällaisilla klooneilla ei ole mitään merkitystä, koska koiran spermaa voidaan pitää pakkasessa satoja vuosia ja käyttää tarkoituksenmukaisesti. Nykyiset jalostustavoitteet ovat erilaiset: ei ole tarkoitusta kasvattaa samannäköisiä koiria (klooneja) vaan terveitä rodunomaisia koiria. Rodun sisällä hyväksytään tietty terve vaihtelu.

DNA-diagnostiikkaa tekeville laboratorioille ulkomailla tuli välittömästi pyyntöjä kloonata perheen lemmikkikoira. Kuulin tapauksesta, jossa puhelimitse laboratorioon yhteyttä ottanut henkilö kertoi säilöneensä kuolleen koiransa pakkaseen myöhempää kloonausta varten.

Saattaa olla, että rikkaimpien koiranomistajien tavoitteeksi tulee kloonata oma näyttelyvoittaja. Siitä on antanut viitteitä jo ainakin yksi amerikkalainen afgaanikotisivu. Onnistunutkaan kloonaus ei välttämättä tuota juuri sellaista koiraa kuin alkuperäinen oli. Koiran ulkoasuun ja olemukseen vaikuttavat syntymän jälkeen niin monet ulkoiset tekijät.

Onko eettisesti oikein pyrkiä kloonaamaan koira, kun tällä kloonilla on ehkä edessään nuorena sairastelu ja normaalia lyhyempi elinikä? Siinä sivussa on syntynyt vielä epämuodostuneita klooneja. Kuka niistä huolehtii, vai laitetaanko ne saman tien  koirien taivaaseen? Oli odotettavaa, että koiran kloonaus jossakin vaiheessa onnistuu. Nyt se on tapahtunut, mutta sillä ei ole nykyisille koiraharrastajille mitään merkitystä. Solujen kloonaamisella saattaa sen sijaan olla tulevaisuudessa hoidollista merkitystä samalla tavalla kuin ihmiselläkin.

Ajatuksia rotujärjestön tehtävistä

15.8.2004

SAFA eli Suomen Afgaanit ry on Suomen Kennelliiton alainen rotujärjestö, rekisteröity yhdistys, joka toimii Kennelliiton ohjeistuksen ja yhdistyslainsäädännön mukaisesti. Tämä seuraava on teoriassa se, mitä rotujärjestö ylipäätänsä pitäisi olla. Nyt en viittaa kehenkään tai mihinkään, vaan kirjoitan asiasta täysin teoreettisella tasolla. (Miten sitä elokuvan alussakin sanotaan, että elokuvan henkilöt ja tapahtumat eivät viittaa mihinkään todelliseen henkilöön tai tapahtumaan…)

Kennelliitto on antanut selvät tehtävät viralliselle rotujärjestölle. Lyhenneltynä tehtävät ovat seuraavat:

Rotujärjestö

• valvoo ja ohjaa rodun jalostustyötä harjoittamalla jalostusneuvontaa esim. asiantuntijoista kokoonpannun jalostustoimikunnan avulla
• on yhteistyössä Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan kanssa jalostustyön kehittämiseksi
• toimii tehokkaassa yhteistyössä rodun piirissä toimivien kasvattajien kanssa
• jakaa tietoa perinnöllisistä ja muiden rodussa esiintyvien sairauksien vastustamisesta
• julkaisee ainakin kerran vuodessa rodun jalostusta koskevaa aineistoa kuten näyttely- ja koetuloksia sekä rekisteröinti- ja terveystietoja
• toimii puolueettomasti ja yksinomaan rodun parasta tarkoittaen, sekä pyrkii aktiivisesti keräämään rodun harrastajat rotujärjestön ja järjestäytyneen kenneltoiminnan piiriin syventääkseen heidän rotu- ja kenneltietouttaan
• rotujärjestöjen harjoittama jalostusneuvonta on korkeintaan suosituksia antavaa, sillä kasvattajalle on viime kädessä jätettävä valinnan vapaus ja vastuu

Yllämainitun noudattaminen ei ole rotujärjestölle valintakysymys, vaan edellytys. Rotujärjestö voi sen lisäksi tehdä yhtä ja toista muutakin, lain puitteissa tietenkin. Näyttelyn järjestäminen ja lehden tekeminen ovat rotujärjestön oikeuksia, eivät velvollisuuksia, vaikka nämä hyviä ja suosittuja asioita ovatkin. Julkaisuvelvollisuus liittyy vain näyttely/koetuloksiin ja rekisteröinti- ja terveystietoihin, mihin lehti on luonnollinen valinta. Näyttelyn järjestämiseen on haettava lupa Kennelliitolta. Muut tavoitteensa rotujärjestö voi toteuttaa haluamallaan tavalla.

Mitä rotujärjestö on sitten tavallisille koiranomistajille?

Se on sitä, miltä se näyttää! Yhdistys henkilöityy jäseniin (johtokunnan, alaosastojen, toimikuntien) tai aktiivisiin näyttely/koeharrastajiin, jotka ovat esillä rodun edustajina tilaisuuksissa, kokouksissa, näyttelyissä tai kokeissa. Myös yksi ihminen tai muutaman henkilön ryhmä voi antaa leiman koko yhdistykselle, jos hän/ryhmä on hyvin näkyvä ja aktiivinen kaikissa paikoissa, tai jos hän/ryhmä vaikuttaa mielipiteillään ja vaatimuksillaan laajalti kaikkeen tekemiseen. Rotujärjestön ja sen harrastajien antama kuva rodun yhdistyksestä ja rodun harrastajista on siinä, miten he käyttäytyvät eri kohteissa! Miten muuten rotujärjestö voisi edes leimaansa saada, kuka muu siihen voisi vaikuttaa julkisesti?

Toisaalta niille, jotka lukevat vain lehden, rotujärjestö on vain lehti, siinä missä muukin tilattu julkaisu. Lehtikin antaa kuvan rotujärjestöstä: tyylikäs, sivistynyt julkaisu tai riitojen repimä lehdykkä; kalliille paperille painettu tai tietokoneesta saatu paperituloste. Molemmilla on puolensa ja valinta perustuu paljolti siihen, kuinka paljon rahaa lehteen halutaan kuluttaa.

Rotujärjestö on valtakunnallinen, vaikka sen jäsenet eivät olisi sijoittuneet tasaisesti koko maahan. Myös rotujärjestön kuva tulee valtakunnallisesta käyttäytymisestä, siitä mitä aktiivit puhuvat tai huutavat erilaisissa tilaisuuksissa, jopa ulkomailla. Näyttelyiden ja kokeiden järjestäjät ja läsnäolijat muistavat, mitä kukakin on sanonut ja tehnyt, jos se ei ole ollut hyvän käytöksen mukaista. Uskomattoman moni naapurimaissamme osaa suomea, joten afgaani-ihmisten puheet sieltäkin kantautuvat meille. Sekin leimaa rodun harrastajia ja rotujärjestöä.

Puheenjohtaja ei voi kantaa vastuuta rotujärjestön puolesta kaikista tekemisistä, koska hän ei voi vaikuttaa hallituksen/toimikuntien jäsenten yms toimintaan. Mutta johtokunta ja toimikunnat voivat toimia niin, että rotujärjestöstä saa hyvän kuvan. Henkilöt, joiden esiintyminen ei ole hyvien tapojen mukaista, voidaan ohjata paremmalle tielle, jos niin halutaan. Kyse on siitä, hyväksytäänkö käytös.

Lisäksi rotujärjestön tulee toimia koko jäsenistön hyväksi, ei yksittäis(t)en jäsen(t)en etua tavoitellen. Tuomarikoulutuksessa pitää huomioida kaikki rodun hyväksytyt erilaiset tyypit ja kasvatuslinjat. Koulutuksessa esiteltävien koirien pitäisi edustaa laajalti näitä tyyppejä, ei jotakin tai joitakin maassa esiintyviä kasvattajalinjoja. Maailmallakin on monta afgaanityyppiä: amerikkalaista, saksalaista, skandinaavista ym. Koulutus ei voi perustua siihen, että tuomarikokelaille esitellään vain joku tai joitakin niistä. Jos näin olisi, tuomareita ei koulutettaisi kansainvälisille markkinoille.

Keskustelu erilaisista asioista on syytä hyväksyä, koska se on kehityksen edellytys. Monet ehdotukset, jotka on vuosien saatossa otettu esille SAFAn keskustelupalstalla, ovat ensin aiheuttaneet vastareaktioita ja ne on koettu arvosteluksi. Silti ne on vähän myöhemmin toteutettu ja hyväksi havaittu.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu arvostelemaan mitään tai ketään. Se on vain katsaus siihen, miten Kennelliitto on ohjannut rotujärjestöjä ja miten itse käsitän rotujärjestön leiman syntyvän.

Afgaanin suurin terveydellinen uhka

30.3.2005

Afgaanivinttikoiran kotimaassa Englannissa julkaistiin marraskuussa 2004 uusi korjattu rotumääritelmä. Siihen oli tehty mielestäni hyvin oleellinen täsmennys. Puhuin samasta asiasta Belgiassa kansainvälisessä afgaanikongressissa kolmisen vuotta sitten. Nyt se on myös kirjoitettu rotumääritelmään, vaikkakin asia on anatominen yksityiskohta, joka on kaikilla koiraroduilla samanlainen ja itsestään selvyys. Aloitteen kyseiseen rotumääritelmän muutokseen ovat varmasti tehneet englantilaiset afgaaniasiantuntijat.

Uudessa rotumääritelmässä lukee seuraavaa: “Olkavarsi pitkä ja viisto. Kyynärpäät sivusta katsottuna suoraan sään alapuolella (withers eli säkä on paikannettu toisen selkänikaman ylöspäin suuntautuvan okahaarakkeen kohdalle). Kyynärpäät lähellä rintakehää, eivät saa kääntyä ulos- eivätkä sisäänpäin.” Lisäksi afgaanin rotumääritelmään on lisätty yleislauseke, joka viittaa koiran terveyteen ja hyvinvointiin. “Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ja hyvinvointiin, ovat virheitä, joiden arvioiminen pohjautuu virheen asteeseen. Selvien rakenteellisten ja käytöksen epänormaaleiden piirteiden tulee aiheuttaa koiran diskvalifioinnin.”

julkaisutErityisesti monissa amerikkalaisissa ja australialaisissa afgaaneissa on esiintynyt viime vuosikymmeninä virhe, jolloin eturaaja on kiinnittynyt rungossa aivan liian eteen. Koska koiran eturaajan ja rungon välillä ei ole luuliitosta (ihmisellä on solisluu), eturaaja on kiinnittynyt runkoon vain lihasten avulla. Eturaajan oikea sijainti on oleellinen terveyteen liittyvä tekijä. Kun raaja löytyy suoraan kaulan alapuolelta, ei se enää kiinnity normaalilla tavalla runkoon. Raajan ja rungon väliset lihakset kiinnittyvät tiettyihin luuston kohtiin ja väärä raajan sijainti aiheuttaa lihasten virheasentoja. Lujaa ja vuosikausia kestävää lihaskuntoa on silloin turha odottaa. Koiran rakenne ei kerta kaikkiaan kestä normaalia liikuntaa, vaan koira kärsii aivan liian nuorella iällä erilaisista lihasten, nivelten, niskan ja selkärangan kivuista.

Kaksikymmentä vuotta vanha kuva El Khyrias X-Hansiasta osoittaa, missä hyvin kulmautuneen afgaaninvinttikoiran eturaajan tulee olla. Oikealla tavalla viistossa asennossa olevan lavan kärki on sään kohdalla ja sieltä piirretty luotisuora alaspäin läpäisee kyynärpään keskeltä. Eturaaja ei sijaitse suoraan kaulan alapuolella, niin kuin valitettavan usein näkee jo pohjoismaisissakin afgaaneissa. Kuvan koiralla on sen lisäksi erittäin tasapainoiset kulmaukset niin edessä kuin takana. Lapaluu on yhtä pitkä kuin olkavarsi ja reisiluu yhtä pitkä kuin sääriluu. Tämä anatominen rakenne ja riittävä selän pituus antavat koiralle mahdollisuuden todella tehokkaisiin maata peittäviin liikkeisiin.

Kuvan afgaani liikkuu erinomaisesti ja rotutyypillisesti. Eturaaja koskettaa maata leuan alapuolella, eikä rungon alla. Toinen eturaaja ja saman puolen takaraaja astuvat vuorollaan mahan alla samaan kohtaan maassa. Eturaajan ja takaraajan kulma maahan nähden on yhtä suuri silloin, kun raajat ovat äärimmilleen ojennettuina. Koiran käpälät ovat tällöin hyvin lähellä maata. Huomioitavaa on myös se, että koiran pää ei tässä liikunnanvaiheessa ole pystyssä tai takakenossa, vaan eteenpäin ojentuneena. Selkälinja dipistä taaksepäin on viivasuora. (Dippi puolestaan on rintarangan alueella oleva, hieman matalampi ylöspäin suuntautuva okahaarake, joka tuntuu sormin pienenä kuoppana.) Itse asiassa tässä liikevaiheessa koira on paljon lähempänä maata kuin seistessään paikallaan. Liikunnan toisessa ääriasennossa koiran selkälinja on yhtä korkealla maahan nähden kuin seistessään. Tämä tuo liikkeeseen sen afgaanille tyypillisen viiveen, joka antaa sille keveyden ja tyylikkyyden. Afgaanin ei kuulu “lentää korkealla”.

Väärin sijoittunut eturaaja ja rungon väärä tasapaino antavat liikkeille epäterveen mutta näyttävän liikeradan, jota aivan liian moni pitää “upeana”. Koira ikäänkuin “nousee lentoon” ja liikkuu tehottomin mutta shouwaavin liikkein. Eturaaja ja takaraaja ovat tällöin täysin ojentuneina korkealla ilmassa ja askel osuu maahan vasta rungon alla. Tämä liikuntatapa on rasittava, eikä koira pysty tällä tavoin pitkään juoksemaan. Raajojen turha liikuttelu ilmassa ei ole koskaan toivottavaa, vaan on osoitus jostakin anatomisesta virheestä raajojen tai rungon mittasuhteissa. Kaikkien koirien tarkoituksena on liikkua mahdollisimman tehokkaasti ja energiaa säästävästi. Afgaanin rotutyypillisten liikkeiden ymmärtäminen on kasvattajille ja tuomareille oleellinen kyky, muuten rotumme muuttuu “yleisshowkoiraksi”.