15.8.2004
Ajatuksia rotujärjestön tehtävistä
SAFA eli Suomen Afgaanit ry on Suomen Kennelliiton alainen rotujärjestö, rekisteröity yhdistys, joka toimii Kennelliiton ohjeistuksen ja yhdistyslainsäädännön mukaisesti. Tämä seuraava on teoriassa se, mitä rotujärjestö ylipäätänsä pitäisi olla. Nyt en viittaa kehenkään tai mihinkään, vaan kirjoitan asiasta täysin teoreettisella tasolla. (Miten sitä elokuvan alussakin sanotaan, että elokuvan henkilöt ja tapahtumat eivät viittaa mihinkään todelliseen henkilöön tai tapahtumaan…)
Kennelliitto on antanut selvät tehtävät viralliselle rotujärjestölle. Lyhenneltynä tehtävät ovat seuraavat:
Rotujärjestö
- valvoo ja ohjaa rodun jalostustyötä harjoittamalla jalostusneuvontaa esim. asiantuntijoista kokoonpannun jalostustoimikunnan avulla
- on yhteistyössä Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan kanssa jalostustyön kehittämiseksi
- toimii tehokkaassa yhteistyössä rodun piirissä toimivien kasvattajien kanssa
- jakaa tietoa perinnöllisistä ja muiden rodussa esiintyvien sairauksien vastustamisesta
- julkaisee ainakin kerran vuodessa rodun jalostusta koskevaa aineistoa kuten näyttely- ja koetuloksia sekä rekisteröinti- ja terveystietoja
- toimii puolueettomasti ja yksinomaan rodun parasta tarkoittaen, sekä pyrkii aktiivisesti keräämään rodun harrastajat rotujärjestön ja järjestäytyneen kenneltoiminnan piiriin syventääkseen heidän rotu- ja kenneltietouttaan
- rotujärjestöjen harjoittama jalostusneuvonta on korkeintaan suosituksia antavaa, sillä kasvattajalle on viime kädessä jätettävä valinnan vapaus ja vastuu
Yllämainitun noudattaminen ei ole rotujärjestölle valintakysymys, vaan edellytys. Rotujärjestö voi sen lisäksi tehdä yhtä ja toista muutakin, lain puitteissa tietenkin. Näyttelyn järjestäminen ja lehden tekeminen ovat rotujärjestön oikeuksia, eivät velvollisuuksia, vaikka nämä hyviä ja suosittuja asioita ovatkin. Julkaisuvelvollisuus liittyy vain näyttely/koetuloksiin ja rekisteröinti- ja terveystietoihin, mihin lehti on luonnollinen valinta. Näyttelyn järjestämiseen on haettava lupa Kennelliitolta. Muut tavoitteensa rotujärjestö voi toteuttaa haluamallaan tavalla.
Mitä rotujärjestö on sitten tavallisille koiranomistajille?
Se on sitä, miltä se näyttää! Yhdistys henkilöityy jäseniin (johtokunnan, alaosastojen, toimikuntien) tai aktiivisiin näyttely/koeharrastajiin, jotka ovat esillä rodun edustajina tilaisuuksissa, kokouksissa, näyttelyissä tai kokeissa. Myös yksi ihminen tai muutaman henkilön ryhmä voi antaa leiman koko yhdistykselle, jos hän/ryhmä on hyvin näkyvä ja aktiivinen kaikissa paikoissa, tai jos hän/ryhmä vaikuttaa mielipiteillään ja vaatimuksillaan laajalti kaikkeen tekemiseen. Rotujärjestön ja sen harrastajien antama kuva rodun yhdistyksestä ja rodun harrastajista on siinä, miten he käyttäytyvät eri kohteissa! Miten muuten rotujärjestö voisi edes leimaansa saada, kuka muu siihen voisi vaikuttaa julkisesti?
Toisaalta niille, jotka lukevat vain lehden, rotujärjestö on vain lehti, siinä missä muukin tilattu julkaisu. Lehtikin antaa kuvan rotujärjestöstä: tyylikäs, sivistynyt julkaisu tai riitojen repimä lehdykkä; kalliille paperille painettu tai tietokoneesta saatu paperituloste. Molemmilla on puolensa ja valinta perustuu paljolti siihen, kuinka paljon rahaa lehteen halutaan kuluttaa.
Rotujärjestö on valtakunnallinen, vaikka sen jäsenet eivät olisi sijoittuneet tasaisesti koko maahan. Myös rotujärjestön kuva tulee valtakunnallisesta käyttäytymisestä, siitä mitä aktiivit puhuvat tai huutavat erilaisissa tilaisuuksissa, jopa ulkomailla. Näyttelyiden ja kokeiden järjestäjät ja läsnäolijat muistavat, mitä kukakin on sanonut ja tehnyt, jos se ei ole ollut hyvän käytöksen mukaista. Uskomattoman moni naapurimaissamme osaa suomea, joten afgaani-ihmisten puheet sieltäkin kantautuvat meille. Sekin leimaa rodun harrastajia ja rotujärjestöä.
Puheenjohtaja ei voi kantaa vastuuta rotujärjestön puolesta kaikista tekemisistä, koska hän ei voi vaikuttaa hallituksen/toimikuntien jäsenten yms toimintaan. Mutta johtokunta ja toimikunnat voivat toimia niin, että rotujärjestöstä saa hyvän kuvan. Henkilöt, joiden esiintyminen ei ole hyvien tapojen mukaista, voidaan ohjata paremmalle tielle, jos niin halutaan. Kyse on siitä, hyväksytäänkö käytös.
Lisäksi rotujärjestön tulee toimia koko jäsenistön hyväksi, ei yksittäis(t)en jäsen(t)en etua tavoitellen. Tuomarikoulutuksessa pitää huomioida kaikki rodun hyväksytyt erilaiset tyypit ja kasvatuslinjat. Koulutuksessa esiteltävien koirien pitäisi edustaa laajalti näitä tyyppejä, ei jotakin tai joitakin maassa esiintyviä kasvattajalinjoja. Maailmallakin on monta afgaanityyppiä: amerikkalaista, saksalaista, skandinaavista ym. Koulutus ei voi perustua siihen, että tuomarikokelaille esitellään vain joku tai joitakin niistä. Jos näin olisi, tuomareita ei koulutettaisi kansainvälisille markkinoille.
Keskustelu erilaisista asioista on syytä hyväksyä, koska se on kehityksen edellytys. Monet ehdotukset, jotka on vuosien saatossa otettu esille SAFAn keskustelupalstalla, ovat ensin aiheuttaneet vastareaktioita ja ne on koettu arvosteluksi. Silti ne on vähän myöhemmin toteutettu ja hyväksi havaittu.
Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu arvostelemaan mitään tai ketään. Se on vain katsaus siihen, miten Kennelliitto on ohjannut rotujärjestöjä ja miten itse käsitän rotujärjestön leiman syntyvän.
