30.3.2005
Afgaanin suurin terveydellinen uhka
Afgaanivinttikoiran kotimaassa Englannissa julkaistiin marraskuussa 2004 uusi korjattu rotumääritelmä. Siihen oli tehty mielestäni hyvin oleellinen täsmennys. Puhuin samasta asiasta Belgiassa kansainvälisessä afgaanikongressissa kolmisen vuotta sitten. Nyt se on myös kirjoitettu rotumääritelmään, vaikkakin asia on anatominen yksityiskohta, joka on kaikilla koiraroduilla samanlainen ja itsestään selvyys. Aloitteen kyseiseen rotumääritelmän muutokseen ovat varmasti tehneet englantilaiset afgaaniasiantuntijat.
Uudessa rotumääritelmässä lukee seuraavaa: “Olkavarsi pitkä ja viisto. Kyynärpäät sivusta katsottuna suoraan sään alapuolella (withers eli säkä on paikannettu toisen selkänikaman ylöspäin suuntautuvan okahaarakkeen kohdalle). Kyynärpäät lähellä rintakehää, eivät saa kääntyä ulos- eivätkä sisäänpäin.” Lisäksi afgaanin rotumääritelmään on lisätty yleislauseke, joka viittaa koiran terveyteen ja hyvinvointiin. “Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ja hyvinvointiin, ovat virheitä, joiden arvioiminen pohjautuu virheen asteeseen. Selvien rakenteellisten ja käytöksen epänormaaleiden piirteiden tulee aiheuttaa koiran diskvalifioinnin.”
julkaisutErityisesti monissa amerikkalaisissa ja australialaisissa afgaaneissa on esiintynyt viime vuosikymmeninä virhe, jolloin eturaaja on kiinnittynyt rungossa aivan liian eteen. Koska koiran eturaajan ja rungon välillä ei ole luuliitosta (ihmisellä on solisluu), eturaaja on kiinnittynyt runkoon vain lihasten avulla. Eturaajan oikea sijainti on oleellinen terveyteen liittyvä tekijä. Kun raaja löytyy suoraan kaulan alapuolelta, ei se enää kiinnity normaalilla tavalla runkoon. Raajan ja rungon väliset lihakset kiinnittyvät tiettyihin luuston kohtiin ja väärä raajan sijainti aiheuttaa lihasten virheasentoja. Lujaa ja vuosikausia kestävää lihaskuntoa on silloin turha odottaa. Koiran rakenne ei kerta kaikkiaan kestä normaalia liikuntaa, vaan koira kärsii aivan liian nuorella iällä erilaisista lihasten, nivelten, niskan ja selkärangan kivuista.
Kaksikymmentä vuotta vanha kuva El Khyrias X-Hansiasta osoittaa, missä hyvin kulmautuneen afgaaninvinttikoiran eturaajan tulee olla. Oikealla tavalla viistossa asennossa olevan lavan kärki on sään kohdalla ja sieltä piirretty luotisuora alaspäin läpäisee kyynärpään keskeltä. Eturaaja ei sijaitse suoraan kaulan alapuolella, niin kuin valitettavan usein näkee jo pohjoismaisissakin afgaaneissa. Kuvan koiralla on sen lisäksi erittäin tasapainoiset kulmaukset niin edessä kuin takana. Lapaluu on yhtä pitkä kuin olkavarsi ja reisiluu yhtä pitkä kuin sääriluu. Tämä anatominen rakenne ja riittävä selän pituus antavat koiralle mahdollisuuden todella tehokkaisiin maata peittäviin liikkeisiin.
Kuvan afgaani liikkuu erinomaisesti ja rotutyypillisesti. Eturaaja koskettaa maata leuan alapuolella, eikä rungon alla. Toinen eturaaja ja saman puolen takaraaja astuvat vuorollaan mahan alla samaan kohtaan maassa. Eturaajan ja takaraajan kulma maahan nähden on yhtä suuri silloin, kun raajat ovat äärimmilleen ojennettuina. Koiran käpälät ovat tällöin hyvin lähellä maata. Huomioitavaa on myös se, että koiran pää ei tässä liikunnanvaiheessa ole pystyssä tai takakenossa, vaan eteenpäin ojentuneena. Selkälinja dipistä taaksepäin on viivasuora. (Dippi puolestaan on rintarangan alueella oleva, hieman matalampi ylöspäin suuntautuva okahaarake, joka tuntuu sormin pienenä kuoppana.) Itse asiassa tässä liikevaiheessa koira on paljon lähempänä maata kuin seistessään paikallaan. Liikunnan toisessa ääriasennossa koiran selkälinja on yhtä korkealla maahan nähden kuin seistessään. Tämä tuo liikkeeseen sen afgaanille tyypillisen viiveen, joka antaa sille keveyden ja tyylikkyyden. Afgaanin ei kuulu “lentää korkealla”.
Väärin sijoittunut eturaaja ja rungon väärä tasapaino antavat liikkeille epäterveen mutta näyttävän liikeradan, jota aivan liian moni pitää “upeana”. Koira ikäänkuin “nousee lentoon” ja liikkuu tehottomin mutta shouwaavin liikkein. Eturaaja ja takaraaja ovat tällöin täysin ojentuneina korkealla ilmassa ja askel osuu maahan vasta rungon alla. Tämä liikuntatapa on rasittava, eikä koira pysty tällä tavoin pitkään juoksemaan. Raajojen turha liikuttelu ilmassa ei ole koskaan toivottavaa, vaan on osoitus jostakin anatomisesta virheestä raajojen tai rungon mittasuhteissa. Kaikkien koirien tarkoituksena on liikkua mahdollisimman tehokkaasti ja energiaa säästävästi. Afgaanin rotutyypillisten liikkeiden ymmärtäminen on kasvattajille ja tuomareille oleellinen kyky, muuten rotumme muuttuu “yleisshowkoiraksi”.
